Mitä tehdä, kun laulaminen hengästyttää ja ääni loppuu kesken!?
Jenni Ruuth 
Laulaminen hengästyttää ja ääni loppuu kesken! Kuinka hyödyntää kurkunpään venttiiliä laulamisen apuna?
Olet ehkä törmännyt laulaessa tilanteeseen, jossa huomaat jännittyväsi, kiskovasi ilmaa keuhkoihin, ja laulaminen alkaa tuntua vaikealta - hengästyttää ja väsyttää.
Kiskaiset ilmaa vähän enemmän, yrität selvitä seuraavaan hengityspaikkaan kunnialla äänen loppumatta, ja koko kroppa tuntuu jämähtäneen paikalleen kuin puupökkelö…
Kiskaiset jälleen nopeasti ilmaa, ja jatkat samaa rataa.
Kunnes huomaat, että mihin ihmeeseen se ääni hävisi, miksi väsyttää, hengästyttää ja laulaminen on vain pihinää.
Kuulostaako edes kaukaisesti tutulta?
Kuinka laulaessa oikeastaan hengitys rytmittyisi luontevasti niin, että laulaminen ei tuntuisi kuin ”kala kuivalla maalla" -haukkomiselta?
Ensinnäkin hengitys on äänen moottori. Kaikki, mitä tapahtuu hengityksessä, se vaikuttaa välittömästi äänen tuottoon ja siihen, miten ääni jaksaa toimia, ja tunnemmeko hengästyvämme.
Meillä on erilaisia hengitystapoja, ja ensimmäinen huomionarvoinen asia on ylipäänsä kiinnittää huomiota, mikä on se oma, luonnollinen hengitystapa.
Laulamisen näkökulmasta kestävintä on, kun hengitys tapahtuu mahdollisimman kaukana äänen syntypaikasta, eli mahdollisimman kaukana kurkusta.
Virheellisiä hengitystapoihin törmää myös sellaisilla ihmisillä, jotka ovat ehkä jo opiskelleet laulua tai ovat käyneet äänenkäytön koulutuksia.
Hengitys on siis usein sellainen, jossa on korjattavaa ja optimoitavaa - vaikka jokainen meistä osaa hengittää - ilman sitä taitoa et olisi lukemassa tätä tekstiä!
Mutta KUINKA hengität - se on tärkeää.
Kolme virheellistä hengitystapaa - tunnistatko itsesi näistä?
Hyvin selkeä ja ulospäin nähtävä virheellinen hengitystapa on solisluuhengitys, jossa hengitys tapahtuu hartioissa ja rintakehän yläosissa. Hartiat kohoilee ja hengitetään rintakehän yläosien pienillä apuhengityslihaksilla.
Koska hengitys keskittyy ihan äänen syntypaikoille - siis kurkunpään lähettyville - laulamisesta tulee raskasta, eikä tällä hengitystavalla ole paljoa mahdollisuuksia kannatella ääntä.
Ääni kiristyy, käheytyy ja väsyy helposti - ja tuntuu, että ilmaa pitäisi kiskoa isommin sisään. Ilma ei tunnu riittävän, hengästyttää ja oravanpyörä on valmis.
Toinen virheellinen hengitystapa on vatsahengitys, jossa vatsaa pullistetaan ulospäin. Hyvä ajatus ja tarkoitus saada aikaan syvähengitys menee vähän “yli”, ja vatsaan kohdistuu suurin liike.
Käytännössä vatsahengityksessä pullistetaan aktiivisesti vatsaa, minkä tarkoituksena on saada hengitys syväksi, mutta itseasiassa lihakset voivat jännittyä. Eikä varsinkaan korkeampiin säveliin pääseminen välttämättä näin onnistu kovin hyvin.
Vähän spesiaalimpi virheellinen hengitystapa on usein naisilla yleisempi: hengitetään sekä ylös solisluuhengitystä että samalla vedetään vatsaa sisään - ja tämä kaikki tapahtuu samalla sisäänhengityksellä.
Tätä hengitystapaa kutsutaan paradoksaaliseksi hengitystavaksi, jolloin hengitys ei pääse vapautumaan syvälle kehoon vatsan jännittyessä. Voit testata vaikka itse, miltä tämä tuntuu!
Hengitystavalla siis on merkitystä.
Ensin kannattaa tutkia, mikä se oma hengitystapa on: onko siinä korjattavaa vai onko se jo optimaalista.
Löytyykö vapautettavia jännityksiä, jolloin keho joustaa kolmiulotteisesti niin, että hengitys pääsee syventymään alas vatsanpohjaan päin, se laajenee sivuille kylkiä kohti, ja myös eteen - taakse -akselilla.
Kun hengitystapa on tarkistettu, päästään tutkimaan lepohengityksen ja ääntöhengityksen ominaisuuksia, eli mitä tapahtuu levossa versus puhuessa tai laulaessa.
Lepohengityksessä hengitys on vastukseton ja se virtaa vapaasti sisään ja ulos - se on huomaamatonta, kevyttä, suhteellisen pientä eli hengitys ei ulkoisesti juurikaan näy.
Tai sen ei ainakaan pitäisi näkyä!
Jos hengitystavassa on korjattavaa, niin myös lepohengitys voi näkyä pumppailuna hartioissa tai vatsan vetäytymisenä sisään - tai vatsan pullistumisena. Optimaalisesti lepohengitys on huomaamatonta, sen liike on pientä, eikä siinä ole vastusta, koska kurkunpäässä äänihuulet ovat vapaana, rentoina ja auki.
Kun alamme laulaa, uloshengitykselle muodostuu vastus, sillä ääntä tuottaessa äänihuulet lähenee toisiaan.
Moni kokee haasteen nimenomaan hengityksen rytmittämisessä, jolloin tulee tunne, että joko tukahtuu ja ilma loppuu, tai voi tuntua, että ilmaa on jopa liikaa.
Nämä kaikki on korjattavissa perusasetuksilla: kuinka hengitys pääsee laajenemaan koko torsoon kolmiulotteisesti.
Toinen tärkeä asia on, kuinka käytät kurkunpäätä ja venttiiliä, joka äänihuulista muodostuu äännön aikana - niin, ettei venttiili ole liian tiukka eikä liian löysä.
Selitän, mitä tällä tarkoitan!
Kuvitellaan, että edessäsi on vesiletku, jossa on venttiili, ja sieltä halutaan vettä tulevan ulos: tarvitaan painetta, jotta vesi ylipäänsä pääsee työntymään venttiilin läpi. Sama tarvitaan laulaessa: tarvitaan ilmaa, jotta ääni saadaan ylipäänsä syntymään.
Kun vesiletkusta halutaan mahdollisimman paljon vettä ulos, lisätään painetta ja laitetaan hana täysille - mutta jossain kohdin venttiilistä ei tule enää yhtään enempää ulos, vaikka painetta lisätään. Painetta vielä lisäämällä ainoastaan venttiili tai itse letku (tai jokin muu osa) saattaa vaurioitua.
Venttiili on se, mikä se on.
Samoin on laulamisessa.
Kurkunpäässä tarvitaan tietty tiiviys, kurkunpään venttiili.
Jokaisella kurkunpää ja siellä olevat äänihuulet on juuri ne, mitä ne on, niitä ei voi vaihtaa.
Jos keuhkoista työntää aina vain enemmän ilmaa ja painetta, ja yrittää saada äänen ulos aina vain kovempana, saattaa ainoastaan vaurioittaa äänihuulia.
Äänihuulet ja kurkunpää toimivat laulaessa venttiilinä, ja tuon venttiilin käsitteleminen (tai oikeastaan käsittelemättä jättäminen) on avain helpompaan laulamiseen ja äänen toimimiseen hengästymättä.
Silloin, kun kurkunpää toimii venttiilinä automaattisesti, ja kun kurkunpään lihakset tietävät automaattisesti, mitä niiden tulee tehdä - silloin pystyy laulamaan pelkäämättä ilman loppumista.
Venttiilin toimiessa hengitys pääsee vapautumaan ja myös rytmittyy sillä tavalla, kun sen on kaikista luontaisinta - ja yhdellä hengityksellä laulamiesi jaksojen pituus saattaa hämmästyttää sekä sinut että kuulijasi.
Pääsetkö jyvälle tästä?
Eli kurkunpää on venttiili, keho on letku, ja ilma, joka tulee keuhkoista, on vesi, joka virtaa venttiilin läpi.
Kun kurkunpään venttiili ja ilmanpaineen säätely on balanssissa, silloin hengityksen rytmittämisestä tulee automaattista ja laulamasi fraasit pitenee - jopa 3-4 kertaisiksi!
Nyt saatat miettiä, että ”no okei. Miten tämä nyt oikeasti siis tehdään?”
Lauluventtiiliin treenaaminen on treeniä siinä missä mikä tahansa lihaskuntoharjoittelu.
Hengityksen kannattelu kurkunpään venttiilin alapuolella on kehon kannattelua, kun halutaan, ettei hengitys karkaa alta - ja aluksi voi tuntua, että ilmaa joutuu pidättelemään ihan tosissaan sisällään - ja se on työtä!
Saattaa tuntua, että haluaisi puhaltaa ilman ulos, tai haluaisi hengittää isommin sisään.
Annan sinulle yhden yksinkertaisen tavan, jolla vältät ilman haukkomisen ja tukahtumisen tunteen.
Aina, kun sinulla on tauko laulussa, hengitä - ja nimenomaan hengitä ulos.
Syy siihen, miksi tunnemme tuota tukahtumisen, hengästymisen ja lopulta ilman haukkomisen tarvetta on se, että se hengitys unohdamme ylipäänsä hengittää ja nimenomaan hengittää riittävän vapaasti syvähengitystä.
Yhä uudestaan yritämme haukkoa ilmaa lisää, vaikka itseasiassa tapahtuu aivan päinvastoin kehon jännittyessä vastustamaan vapaata hengitystä.
Tätä voi harjoitella myös niin, että treenaat fraasi kerrallaan, pysähdyt ja annat hengityksen tapahtua rauhallisesti, vapaasti ja kolmiulotteisti koko torsoon ja lantiolle asti.
Ja kun hengitys lähtee toimimaan rauhallisissa hengityksissä, niin pikkuhiljaa löytää automaatiota myös nopeampiin hengityksiin, jossa ei ehdi miettiä hengitystapaa.
Jos taas liikaa miettii, kuinka hengittää ja miten kurkunpään venttiilin tulisi tiivistyä, niin monesti hengityksestä tulee epäluontevaa, ja kurkku alkaa kiristyä.
Suosittelen sitä, että kaikki lähtee sisäisestä tunteesta ja sisäisestä tilan tunteesta: mikä on oma, luonteva hengityksen mitta ja kesto koska meillä kaikilla on myös oma keuhkokapasiteetti, lihasten kestokyky ja ainutlaatuiset äänihuulet.
Se, miten joku muu pystyy kannattelemaan fraaseja ei ole välttämättä sinulle hyvä ja luonteva tapa käyttää ääntäsi juuri nyt.
Kuuntele itseäsi: miten pystyt kurkunpään venttiiliä säätelemään, miten pitkiä fraaseja pystyt laulamaan.
Ja lopulta kaikki on balanssissa: hengitys, paine, kehon joustavuus, kurkunpään sopiva tiiviys - ja myös se, mitä haluat sanomallasi ilmaista.
Haluatko sinä laulaa paremmin?
Liity Laulutekniikan kick start -kurssille - katso tiedot tästä.
Categories: : laulutekniikka